perjantai 10. tammikuuta 2014

Tyttösotilaat jäävät mielikuvien varjoon

Olen usein kuullut seuraavanlaisen arvoituksen: Isä ja poika joutuivat auto-onnettomuuteen. Isä kuoli ja poika kiidätettiin sairaalaan leikattavaksi. Leikkaussaliin saapunut kirurgi huudahti: "En voi leikata häntä, koska hän on poikani." Miten tämä on mahdollista? Jos hoksasit vastauksen (kirurgi on pojan äiti), onnittelut, sillä olet sisäistänyt, että kirurgi tarkoittaa tänä päivänä yhä useammin naista. Mielikuva mieskirurgista elää kuitenkin monen mielissä vahvana.

Kirjoitin Planin MaailmanKuva-lehteen jutun tyttösotilaista. Tyttösotilaat kärsivät kansainvälisesti samoista mielikuvien taakoista kuin arvoituksen naiskirurgi. Lapsisotilas tarkoittaa usein poikasotilasta siitäkin huolimatta, että arvioiden mukaan jopa 40 prosenttia lapsisotilaista on tyttöjä. Tyttösotilaiden kohdalla mielikuvien vaikutukset ovat vakavia, sillä ne vaikuttavat siihen, millaista apua tytöt sotilaselämänsä jälkeen saavat.

Vaikka tyttö- ja poikasotilaiden tilanteissa on paljon yhteistä, kohtalot poikkeavat myös merkittävästi toisistaan. Tytöt osallistuvat rintamalla kaikkiin tehtäviin, myös eturintaman taisteluihin. Osa tytöistä liittyy armeijaan omasta halustaan, mutta heitä myös siepataan paljon joukkoihin. Myös tytöt osallistuvat eturintamassa erittäin raakaan väkivaltaan - asia, joka usein tyttöjen kohdalla unohdetaan. Armeijan arki on tytöille rankkaa, sillä he joutuvat poikia todennäköisemmin seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Tyttäsotilaat ovat samanaikaisesti raa'an väkivallan toteuttajia ja hyväksikäytön uhreja.

Suurimmat mielikuvista aiheutuvat ongelmat tyttösotilaat kohtaavat armeija-ajan jälkeen. Lapsisotilaille suunnatut aseistariisumis- ja sopeutusohjelmat eivät usein tavoita tyttöjä tai heidän tilannettaan. Ohjelmiin on piirretty yksi malli, jonka on ajateltu sopivan kaikille. Todellisuudessa malli on usein tehty poikasotilaita ajatellen. Haastattelin juttua varten tutkija Leena Kotilaista, joka on tutkinut Liberian entisiä tyttösotilaita. Kotilaisen mukaan tytöillä oli vaikeuksia kuulla ohjelmista, sillä ne eivät tavoittaneet tyttöjä. Tytöt eivät myöskään kokeneet, että ohjelmat voisivat auttaa heitä. Ohjelmien käsitykset sukupuolirooleista olivat monien mielestä liian stereotypisia. Tyttösotilaat olisivat esimerkiksi halunneet kouluttautua rakennusalalle, mutta ohjelmissa heille tarjottiin kampaajan tai tarjoilijan ammattia. Useimmat entiset tyttösotilaat päätyivät prostituutioon, koska lapsisotilaana olo löi heihin niin vahvan leiman, etteivät he löytäneet muuta työtä.

Mielikuvat auttavat hahmottamaan maailmaa, mutta niissä on myös vaaransa. Kansainvälisessä yhteisössä ja järjestöissä pitää tiedostaa, millaiset sukupuoliin kohdistuvat mielikuvat työtä ohjaavat ja miten ne työhön vaikuttavat. Apu ei nimittäin ole aina sitä, mitä vastaanottajat haluavat tai tarvitsevat.

PS. Jos haluaa testata lapsisotilaiden mielikuvia käytännössä, kannattaa katsoa, millaisia tuloksia Googlen kuvahaku antaa lapsisotilaille tai poikasotilaille verrattuna tyttösotilaihin. Haku toimii myös englanniksi.