maanantai 28. lokakuuta 2013

Kumipuut ahmivat viljelymaata

Viime viikkoina sosiaalisessa mediassa on kiertänyt Daily Starin uutinen, jonka mukaan suklaa loppuu maailmasta vuoteen 2020 mennessä. Syy on kumipuuviljelmissä, jotka tuottavat kaakaoviljelmiä paremmin, joten viljelijät muuttavat kaakaoviljelmiään kumipuuplantaaseiksi. Uutinen oli siinä mielessä ankka, että kaakao ei maailmasta lopu seitsemässä vuodessa. Tällä hetkellä kaakaon kysyntä toki kasvaa tuotantoa enemmän, mutta kaakaopavut tuskin maailmasta katoavat. Totta uutisessa oli sen sijaan se, että kumipuuviljelmät tosiaan syövät viljelyalaa yhä kiihtyvällä tahdilla.

Luonnonkumia tarvitaan edelleen useisiin tuotteisiin autonrenkaista sairaalakäsineisiin. Alun perin kumipuu kasvoi Etelä-Amerikassa. Kasvi toi vaurautta muun muassa Brasilian syrjäseuduille, kunnes sen siemeniä salakuljetettiin Aasiaan. Kumimarkkinoilla alkoi aasialaisten rynnistys.
Viljelijät haluavat kumipuiden viljelystä lisätuloja. Kuva: Ville Juutilainen

Kaakkois-Aasiassa ei voi matkustaa ilman, että törmää valtaviin kumipuuviljelmiin. Olen tutustunut niihin muun muassa Laosissa ja Kambodzhassa. Esimerkiksi Laosissa suuret lupaukset kumipuiden tuomista rikkauksista paikallisille viljelijöille eivät näytä toteutuvan. Maassa kumipuita viljellään kahdenlaisilla sopimuksilla. Alavammilla mailla ulkomaiset, pääosin kiinalaiset ja vietnamilaiset yritykset vuokraavat valtavia maa-aloja pitkillä, jopa sadan vuoden vuokrasopimuksilla. Maiden menetystä ei kompensoida paikallisille asukkaille. Usein ihmiset pakkosiirretään plantaasien alta pois. Vaikeakulkuisessa Pohjois-Laosissa tyypillisiä ovat puolestaan sopimukset, joissa kiinalaisyritys tarjoaa siemenet ja viljelystarvikkeet ja lupaa ostaa tuotteen. Laosilaiset viljelijät tarjoavat työvoiman ja maan plantaaseille. Pahimmillaan sopimukset ovat johtaneet siihen, että viljelijät velkaantuvat ja menettävät maansa. Sopimukset eivät ole julkisia eikä paikallisilla, usein lukutaidottomilla viljelijöillä ole mahdollisuuksia neuvotella itselleen parempia sopimuksia.

Myös suomalaiset käyttävät Aasiassa tuotettua kumia. Finnwatchin tutkimus tarkasteli Suomessa käytettävien autonrenkaissa ja sairaalakäsineissä käytetyn kumin tuotantoa Malesiassa ja Indonesiassa. Maissa kumipuuviljelyyn liittyy paljon ongelmia, muun muassa alhaisia palkkoja, lapsityövoiman käyttöä, epäselvyyksiä maankäytössä ja ympäristöongelmia. Tutkimuksen lopputulos oli, että harva yritys kertoi, mistä ja millaisista oloista ne raakakuminsa ostavat. Todennäköistä on, että sitä ostettiin alihankkijoilta, joissa vastaavia ongelmia esiintyi.

Luonnonkumin markkinoiden ennakoidaan kasvavan kiihtyvällä vauhdilla lähivuosina. Sitä ruokkivat erityisesti nousevien maiden, Kiinan, Intian ja Brasilian, taloudellinen kasvu. Esimerkiksi Kiinan ja Intian kasvavat automarkkinat imevät luonnonkumia loputtomasti. Kysyntä ei ehkä vie suklaata länsimaisten herkuttelijoiden pöydästä, mutta se uhkaa viedä ruuan köyhien maiden viljelijöiden pöydästä. Kumipuuplantaasit syövät nimenomaan ruuantuotantoon käytettävää maa-alaa ja epäedulliset viljelysopimukset uhkaavat kurjistaa köyhimpien viljelijöiden asemaa edelleen.