keskiviikko 28. elokuuta 2013

Pitäisikö köyhille vain antaa rahaa?

Olen This American Life -podcastin suurfani. Kuuntelin viime viikolla ohjelmaa, jossa käsiteltiin globaalia köyhyysongelmaa rahan antamisen kautta. Yhdysvaltalainen GiveDirectly -järjestö tekee sitä, mikä on ollut pitkään kehitysyhteistyössä tabu: järjestö antaa köyhille Keniassa suoraan rahaa ilman vaatimuksia sen käytöstä. Ajatus on yksinkertainen: jos raha on asia, joka köyhiltä puuttuu, miksemme voisi antaa sitä heille suoraan? Järjestö perustelee toimintaansa monilla syillä. Rahasta suurin osa päätyy perille, koska hankkeiden byrokratia ja henkilöstö eivät syö varoja välistä. Läpinäkyvyys on suurta, koska välikäsiä on vähän. Ideologisesti tärkein on kuitenkin tämä: raha menee suoraan köyhille, jotka tietävät, mitä he oikeasti tarvitsevat. Kukaan länsimaista ei sanele, mitä köyhät tarvitsevat ja miten heidän tulisi elämäänsä elää.

Kehitysyhteistyössä läpinäkyvyys ja tulosten mittaaminen ovat tärkeä osa toiminnan oikeutusta. Ministeriöt ja järjestöt käyttävät valtavasti aikaa ja vaivaa osoittaakseen, että varat käytetään tehokkaasti ja oikeisiin kohteisiin. Ajatus pelkän rahan lähettämisestä suoraan köyhille on mahdoton. Järjestöt ja ministeriö näkevät painajaisia tämänkaltaisista otsikoista: Suomen kehitysavulla tapettiin jopa krokotiileja.

Ideologisesti taustalla väijyy kuitenkin holhoava ajatus: ilman vastiketta köyhät saattavat käyttää rahan väärin tai turhiin asioihin. Ajatuksen taustalla on häivähdys ylemmyyttä: antajat tietävät parhaiten, miten raha pitäisi käyttää tai ainakin heillä on oikeus sanella, mihin sitä ei saa käyttää. Vaikka kehitysyhteistyössä halutaan korostaa kumppanuutta, totuus on, että vastikkeellisuuteen liittyy aina enemmän tai vähemmän antajan valta.

Toinen kysymys suoraan rahan antamisessa on, ovatko länsimaiset lahjoittajat valmiita antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen ilman tietoa sen käyttötarkoituksesta. Yksi syy esimerkiksi eettisten lahjojen suosioon on se, että ihmiset kokevat rahansa menevän hyödylliseen ja konkreettiseen tarkoitukseen, esimerkiksi vuoheen tai ammattiin.

Koulunkäynnin tukeminen parantaa elämää pitkällä tähtäimellä.
Kuva: Minttu-Maaria Partanen

Vaikka olen seurannut kehitysyhteistyötä vuosia, en osaa sanoa, mitä mieltä rahan antamisesta suoraan olen. Pidän ylhäältä-alaspäin-sanelua holhoavana. Toisaalta uskon voimakkaasti esimerkiksi koulutuksen ja tiedon voimaan. Podcastissakin todetaan, että lehmän ja koulutuksen antaminen nostaa kotitalouden tuloja enemmän kuin pelkän lehmän antaminen. Koulutus parantaa ihmisten elämää pitkällä tähtäimellä ja saa esimerkiksi lehmän tuottamaan maitoa paremmin. Kehitysyhteistyö yrittää kuunnella köyhiä yhä enemmän ja antaa heille yhä enemmän valtaa päättää, miten he haluavat elämäänsä parantaa. Silti valta päättää rahankäytöstä pysyy lopulta länsimaissa.

Ajatus pelkän rahan antamisesta on kieltämättä kiehtova: se olisi kuin kehitysyhteistyön perustulo. Vaikka perustulo ei ota Suomessa tuulta alleen eikä kehitysyhteistyössä varmasti siirrytä lähiaikoina pelkän rahan antamiseen, molempia järjestelmiä voi kannattaa ja vastustaa hyvin samantyyppisillä argumenteilla.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Avoin data paljastaa, minne kehitysapua suunnataan


Suomi keskitti viime vuonna kehitysyhteistyön rahoitusta voimakkaasti Itä-Afrikkaan. Asia selviää datajournalismiin erikoistuneen toimittajan Ville Juutilaisen rakentamasta verkkosovelluksesta. Sovelluksesta voi myös katsoa, mitkä sektorit saivat eniten kehitysyhteistyön varoja. Tiedot sovellukseen Juutilainen kokosi ulkoministeriön julkaisemasta Kehitysyhteistyön rahoituskohteet 2012 -raportista. Ulkoministeriö haluaa lisätä avoimen tiedon käyttöä, jotta sen keräämää tietoa voitaisiin hyödyntää yhä enemmän. Sovellus on yksi avaus tähän. Juutilaisen ajatuksia avoimen datan käytöstä voi lukea global.finlandin artikkelista.

Viime vuoden kehitysyhteistyön rahoituskohteiden hieman yli miljardin potista Itä-Afrikan hankkeet saivat yli kolmasosan, noin 360 miljoonaa euroa. Jos lasketaan yhteen kaikki Afrikan ja Lähi-idän saamat kehitysyhteistyöhankkeet, summa vastasi reilusti yli puolta kokonaisrahoituksesta eli noin 560:tä miljoonaa euroa. Etelä- ja Kaakkois-Aasia saivat viime vuonna hieman yli viidesosan apuvaroista, Latinalainen Amerikka vajaan kymmenesosan.

Avoimeen dataan perustuva karttapohjainen sovellus näyttää, minne kehitysapua viime vuonna suunnattiin.


Kymmenestä kalleimmasta hankkeesta kahdeksan suuntautui Itä-Afrikan alueelle. Tansania, Kenia, Etelä-Sudan ja Etiopia saivat kaikki kaksi hanketta kärkikymmenikköön. Vain tuet Vietnamin metsätaloudelle ja Nepalin opetussektorille ylsivät Itä-Afrikan ulkopuolelta kärkihankkeiden joukkoon. Kaikkiaan Suomen kehitysyhteistyökohteiden kirjo on laaja. Erilaisia hankkeita oli viime vuonna lähes 300.

Sovelluksesta käy ilmi, että Suomi painottaa kehitysyhteistyössään voimakkaasti infrastruktuurihankkeita ja erilaisia ympäristöön, kuten metsiin ja vedenkäyttöön, liittyviä hankkeita. Vaikka ihmisoikeudet on nostettu uuden kehityspolitiikan keskiöön, ihmisoikeustyö sai potista vain murto-osan, seitsemän miljoonaa euroa. Myös Suomen painottama naisten ja tyttöjen oikeuksien parantaminen sai ainoastaan yhden sukupuolten tasa-arvoon pelkästään keskittyvän hankkeen. Kehitysyhteistyössä painottuu edelleen insinöörivetoinen työ, vaikka sosiaalisia hankkeita on haluttu infrastruktuurihankkeiden rinnalle jo vuosia. Vaikka Suomi haluaa helliä mielikuvaa itsestään tasa-arvon, koulutuksen ja ihmisoikeuksien mallimaana, kehitysyhteistyön varojen suuntaamisessa nämä teemat eivät nouse kärkeen. Vaikka tasa-arvoasiat mainitaan läpileikkaavana teemana kaikissa kehitysyhteistyöhankkeissa, voi kysyä, kuinka tehokkaasti teema toteutuu muun työn ohessa. Mikäli Suomi todella haluaa olla tasa-arvon edelläkävijä, myös kehitysyhteistyössä pitäisi toteuttaa pelkästään teemaan liittyviä hankkeita.