sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Suomalaisetkin pukeutuvat Bangladeshissa valmistettuihin vaatteisiin

Bangladeshissa keskiviikkona tapahtunut tehdasonnettomuus on nostanut maan vaateteollisuuden ja sen ongelmat kansainväliseen julkisuuteen. Onnettomuudessa kuoli satoja työntekijöitä, kun kahdeksankerroksinen, viiden vaatetehtaan käyttämä rakennus romahti kesken työpäivän. Valtaosa työntekijöistä oli köyhiä naisia. Naiset oli pakotettu työskentelemään rakennuksessa, vaikka tehtaiden johtajat tiesivät romahdusvaarasta.

Julkisuudessa romahtaneeseen rakennukseen on yhdistetty useita eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia vaatemerkkejä. Suomalaisille tuttuja merkkejä ovat esimerkiksi Mango ja Benetton. Monet yritykset ovat kiirehtineet kieltämään yhteytensä romahtaneeseen rakennukseen. Vaikka yritykset eivät olisi osallisena juuri kyseisiin tehtaisiin,  Bangladeshin vaateteollisuuden ongelmat ovat pitkään olleet tiedossa. Työntekijät kärsivät muun muassa vaarallisista työoloista, terveysongelmista ja seksuaalisesta häirinnästä. Heille maksetaan palkkaa, joka ei riitä elämiseen. Jopa 85 prosenttia alalla työskentelevistä naisista ei saa tarpeeksi ruokaa.

Viime vuonna noin viisi prosenttia suomalaisten vaatteista tuotiin Bangladeshista. Finnwatchin viime keväänä tekemän tutkimuksen mukaan muun muassa Kesko, Stockmann, S-ryhmä ja Nanso tuovat vaatteita Bangladeshista. Suomalaisyritykset luottavat vastuullisuudessa yrittäjävetoisen BSCI:n valvontaan ja vaativat alihankkijoiltaan BSCI:n Code of Conductin noudattamista. Kansalaisjärjestöt ovat arvostelleet BSCI:tä muun muassa siitä, ettei se vaadi jäseniltään elämiseen riittävää palkkaa. Verkoston johdossa ei ole ammattiyhdistysten eikä järjestöjen edustajia, johto koostuu yritysmaailman edustajista. BSCI:n jäsenyys ei takaa, että alihankkijat olisivat käyneet läpi BSCI:n tarkastukset. Finnwatchin mukaan vain osa suomalaisyritysten alihankkijoista oli käynyt läpi tarkastuksen. Kaikki tarkastetutkaan eivät olleet täyttäneet BSCI:n vaatimuksia. Bangladeshissa BSCI:n sosiaalisia kriteerejä rikotaan laajasti.

Jotta yritysten vastuullisuuden valvonta olisi uskottavaa, niiden pitäisi sitoutua ulkopuolisen tahon valvontajärjestelmiin. Myös suomalaiskuluttajien pitäisi olla kiinnotuneempia siitä, millasissa oloissa suomalaiskauppojen vaatteet tuotetaan. Kuluttajien pitäisi vaatia nykyistä äänekkäämmin yrityksiä hoitamaan hankintaketjunsa sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviksi. Kuluttajilla pitäisi olla mahdollisuus myös tukea selkeämmin vastuullisia yrityksiä. Markkinat tarvitsisivat reilun kaupan vaatteita.

EDIT: 29.4.2013. Mangoa ja Benettonia koskevaa kappaletta päivitetty. Benettonin vaatteita löytyi tehtaan raunioista. Mango on myöntänyt yhteytensä tehtaaseen.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kone valmistautuu Afrikan kaupungistumiseen

Seurasin tänään Koneen osavuosikatsausta, joka oli poikkeuksellisen hyvä. Erityisen hyvä tulos oli nyt, kun talous Euroopassa sakkaa pahasti, työttömyys on kasvussa ja yritykset ilmoittavat jatkuvasti uusista yt-kierroksista. Kone ilmoitti saaneensa kaikkien aikojen tilausennätyksensä alkuvuonna. Maailmanlaajuisesti kaksi kolmesta uudesta hissistä menee tällä hetkellä Kiinaan. Kiinan kaupungistumistahti on ollut hengästyttävä. Tällä hetkellä Kiinan kaupungeissa asuu noin 50 prosenttia väestöstä ja osuus kasvaa lähivuosina 70 prosenttiin. Kiinassa on tällä hetkellä yli 600 miljoonakaupunkia. Kysyntää Koneen osaamiselle on: uusia hissejä ja liukuportaita tarvitaan asuinrakennuksiin, teollisuusrakennuksiin ja kauppakeskuksiin. Lisäksi päälle tulevat erittäin tuottoisat huoltosopimukset.

Koneen menestyksellä on monta syytä, mutta yksi tärkeimmistä on yhtiön kyky ennakoida kasvua nousevilla markkinoilla. Markkinoilla pitää olla jo ennen kuin huimin kasvu tapahtuu. Kone on jo markkinajohtaja Kiinassa ja Intiassa. Tällä hetkellä suhteellisesti nopeinta kaupungistuminen on Kiinassa, seuraavina vuosina kasvutahti on kiivainta Intiassa. Kolmannessa vaiheessa kasvu siirtyy Afrikkaan. Koneen pääjohtaja Matti Alahuhta kertoi haastattelussani, että tällä hetkellä yhtiö kärkkyy jo hyviä asemia Afrikassa.
"Ennustetaan, että ensi vuosikymmenellä kaupungistumiskehitys on suhteellisesti nopeinta Afrikassa. Siksi tällä hetkellä tutkimme, mihin maihin meidän pitää rakentaa johtava markkina-asema, jotta olemme hyvässä asemassa, kun nopean kehityksen vaihe alkaa", Alahuhta kertoi.

Kehittyvien maiden ja kehitysmaiden kaupungistuminen on yksi tulevaisuuden megatrendeistä. On yhtiöistä kiinni, kuinka hyvin ne pystyvät hyödyntämään kaupungistumisen tuomia uusia markkinoita. Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole saman tekevää, millaisiksi kehitysmaiden kaupungit muodostuvat. Infrastruktuurin rakentajilla on kaupunkien kehityksessä suuri valta ja suuri vastuu.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Usko Suomen metsäosaamiseen on luja kehitysyhteistyössä


Suomen menestystarina on syntynyt metsästä; vahvasta metsäteollisuudesta ja metsäalan osaamisesta. Lauloihan Ismo Alankokin jo, että Nokian takana on metsä. Suomalainen metsähallinta perustuu järjestelmälle, jossa metsät ovat yksityisomistuksessa, mutta niitä hallinnoidaan ja säädellään julkisesti. Hyvin hoidettu metsä tarkoittaa tuottavaa talousmetsää, joka avohakataan ja istutetaan säännöllisin väliajoin. Metsät tuottavat suomalaisomistajille lisätuloja, mutta harvan päätulot tulevat metsästä. Jokamiehen oikeudet takaavat metsien virkistys- ja vapaa-ajan käytön. Malli on toiminut Suomessa hyvin, ainakin taloudellisesta näkökulmasta. Toisaalta esimerkiksi vanhojen metsien suojelu on jäänyt talousmetsäajattelun alle. Metsä on joka tapauksessa suomalainen menestystarina, jota on haluttu jakaa muillekin.

Jo kehitysavun alusta lähtien Suomi on halunnut keskittyä erityisosaamisalueilleen. Metsä on ollut tärkeimpiä erityisaloja, jonka osaamista Suomi on halunnut viedä kehitysmaihin. Ajatus on, että koska nousu köyhyydestä kukoistukseen on voinut tapahtua suomalaisen mallin avulla Suomessa, se on mahdollista muuallakin. Kymmenien vuosien metsähankkeiden jälkeen on huomattu, että suomalainen metsämalli ei ole tuottanut toivottuja tuloksia kehitysmaissa.

Ensimmäinen ongelma syntyy yleensä maanomistusoloista. Suomessa tiedetään tarkkaan, missä metsät sijaitsevat, paljonko niitä on ja kenelle ne kuuluvat. Kehitysmaissa maanomistusolot voivat olla hyvin kaoottiset. Keskitettyjä rekistereitä ei ole ja maanomistusoikeudet ovat äärimmäisen epäselviä. Maata saattaa käyttää moni muu kuin se, joka maan paperilla omistaa. Maan ja sitä kautta metsän omistus on saattanut siirtyä perimätietona suvussa ilman että päätöksistä on tehty asiakirjoja. Yksityisomistajuuden käsite voi kehitysmaissa olla hyvin toisenlainen kuin suomalainen metsänomistajuus.

Suomi tekee kehitysyhteistyötä metsäsektorilla muun muassa Laosissa. (kuva: Minttu-Maaria Partanen)


Toinen ongelma on siinä, että toisin kuin Suomessa, metsät ovat monelle kehitysmaan ihmisille ensisijainen ja tärkein toimeentulolähde, vaikka he eivät omistaisikaan sitä virallisesti. Metsä tarjoaa ihmisille toimeentulon, ruuan, lääkkeet ja kaiken energian valaistuksesta ruuanlaittoon. Vaikka metsän omistaisi joku muu, sadat ihmiset saattavat olla täysin riippuvaisia metsästä. Niinpä metsän valjastaminen pelkästään metsäteollisuuden käyttöön aiheuttaa mittavia sosiaalisia vaikutuksia laajoille ihmisryhmille.

Kolmas ongelma on metsäalaan liittyvä laaja laiton käyttö, laittomat hakkuut ja korruptio. Metsäala on kehitysmaissa erityisen herkkää korruptiolle. Metsiä käytetään laajasti valtion tai virkamiesten lisätulojen hankintaan. Laittomat hakkuut tapahtuvat usein paikallisviranomaisten hyväksynnällä. Huonojen tieyhteyksien päässä olevia metsiä on mahdotonta valvoa eikä resursseja siihen ole. Toisaalta teiden rakentaminen kiihdyttää laittomia hakkuita.

Neljäs ongelma on ideologinen ongelma. Suomalainen metsäteollisuusajattelu ei juuri huomioi biodiversiteetin säilyttämistä. Suomalaiset metsät ovat lajistotyypiltään sangen homogeenisia verrattuna etelän metsiin. Etelän metsät sisältävät kuivista pusikkomaisista metsistä sademetsiin ja kaikkeen siltä väliltä. Lajikirjo niin eläinten kuin kasvienkin kohdalla on aivan toista kuin Suomessa. Mikäli kehitysavun metsämalli suosii monotonisia talousmetsiä, tämä merkitsee katastrofaalisia vaikutuksia alueen lajistolle. Vaikka tehokkailla eukalyptusmetsillä saadaan metsäalaa lisättyä ja metsätalous nousuun, se köyhdyttää lajistoa.

Vaikka metsähankkeiden tulokset ovat olleet ristiriitaisia ja toisinaan epäonnistuneita, usko suomalaiseen metsäosaamiseen kehitysavussa on yhä vahva. Tutkimuksen mukaan metsämalli on toiminut suhteellisen hyvin Vietnamissa ja Balkanin maissa, Afrikassa tulokset ovat olleet köyhiä. Vaikka virheistä on opittu, usko malliin ei huoju. Sen toimivuus pitäisi kuitenkin käydä entistä kriittisemmin läpi.